epäilen,en luota.sinun sanasi ei vakuuta minua.miksi minä sain tällaisen taakan kannettavaksi?mitä tästä on hyötyä ja miten tämä minua opettaa?jokainen päivä on taistelua oman pään kans.tuntuu että olen pääni,ajatusten vanki.möröt kummittelee ja saa aikaan pahaa oloa.

toivon että psykiatri suosittelee mulle kognitiivista terapiaa ja kelakin sen hyväksyisi.sekin ois tuskallinen taival.taival missä revitään auki kaikki mikä on minusta tällaisen tehnyt.ois helppo sormella osoittaa ja syyttää isää kaikesta ja äitäkin mutta mitä se tässä vaiheessa enää hyövää.he tekivät valintansa silloin ja minusta tuli sen myötä mitä tuli,sairas.

taiteilu veitsen terällä jatkuu

minun on kohdattava ne pelot.en voi enää paeta niitä.en voi enää sulkeutua omaan itseeni ja ajaa kaikkia läheisiäni pois.pelkään et minut hylätään ja ettei minusta enää välitetä.

aiemmin olen sulkenut ihmisiä pois läheltäni,elämästäni vain sen takia että olen pelännyt heidän satuttavan minua taas.minä olen oppinut lapsesta lähtien suojelemaan itseäni.minulla on muuri minkä takana olen turvassa.

minuun pitää olla avoin ja kerrottava mitä tunnen.on tuotava tuska,pettymys,suru ja ilo esille.minun on luotettava sanaan.

viime päivät on menneet ärsyyntyneenä.lauantaina sain itku-raivarit ku en saanut auton bensaluukkua auki.se kait oli jäässä tai jotain.bensakin oli vähissä.sunnuntaina ärsytti suunnattomasti koska heti herättyä miehen ex laittoi viestiä että voisimme tulla sille päivälle katsomaan lapsia.miksi se akka pompottaa miten haluaa ja ilmoitella milloin saamme lapsia tavata.miksei voinut vrk:tta ennemmin ilmoittaa asiasta.ois meillä ollut muutakin tekemistä sunnuntaille.tapaaminen meni kuitenkin hyvin.lapsia oli ihana nähä

lauantaina olin ystävän kans pitkästä aikaa live keikalla.bändi oli sveitsiläinen medusa´s child.hyvää heviä oli.muutenkin oli kiva käydä ulkoilemassa pitkästä aikaa selvinpäin.nyt onkin menossa tipattoman tammikuun seitsemäs päivä.

pakko mennä nukkumaan koska univelkaa on taas ulosottoon asti.menin sunnuntai aamuna klo5 nukkumaan ja heräsin klo11.30,huoh

joulukuun alku puolella oli tulla miehen kans sit ero.hän tuli jo kamojansa hakemaan pois.sain hirveet raivarit aiheettomasta syyttelystä.eräs tuttumme puhuu sellaista paskaa et oisin pettänyt kaverini kans miestä mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.sain kuulla olevani lutka ja huora.....sain hirveet raivarit ja silmät leiskuen sanoin miehelle ettei kukaan tässä maailmassa tule minua lutkittelemaan ja huorittelemaan.lupasin miehelle että tältä paskanpuhujalta lähtee silmät päästä.olin todella raivoissani ja silloin ku saan raivarit ni menen hirveän arvaamattomaksi....tavarat lentelee,huudan ja riehun.

kihloihin mentiin sit miehen kans ennen joulua.kihlajaispäivänä sain hirveet kilarit taas jälleen kerran.suutuin miehelle niin etten edes hakenut sormuksia liikkeestä.loppujen lopuksi hän sit ryömi mun jaloissa ja pyyteli anteeksi.seuraavana päivänä vietettiin sit kihjalaisia kahestaan.

äiti tuli meille viettämään joulua.joulua aattona meillä oli lapset,mun äiti,ex mies,hänen avokkinsa ja lapset.lapset repi riemuissaan lahjoja auki.joulun aika oli meille hiljentymistä ja lähellä oloa.tunsin olevani moneen jouluun onnellinen.minulle tärkeät ja rakkaat ihmiset oli minun lähellä.

äiti lähti takaisin lappiin ja lapset isälleen tossa tän vuoden eka päivinä.olo oli hirveän haikea.en ois millään halunnut antaa lapsia isälleen enkä äitiä päästää taas 800km päähän.

hiljentymisen ja rauhottumisessa on ollut se hyvä puoli että olen oivaltanut asioita.olen pitkästä aikaa todella onnellinen ja tyytyväinen elämääni.tämä on se elämä mitä haluan elää.lääkkeet vetää olot tasaiseksi enkä ole enää se joka paikassa riekkuva bilehile.haluan olla kotona ja viettää aikaa miehen ja lasten kans.

eilen kävin psykpolilla.sovittiin että kesään asti käyn siellä ja sit siirryn tk:n puolelle.siellä seuraavat sit lääkitystä ja oloja.kysyin sh:lta että ovatko he nyt ihan varmoja että olen bipo.ovat kuulemma...ei mitään epäilystäkään asiasta.on ollut sen verran monta masis-hypomania jaksoja.loppuelämä menee sit nappeja pyöritellessä mikä on ollut jo tiedossa.....

viime ajat on menneet masennuksessa.miehen kans ei ole paljon kärhämää ollut.viikko sit pientä mut ei mitään mikä ois mun paattia keikauttanut.

pitäs käydä psykpolilla juttelemassa kerran viikossa mut tällä viikolla en päässyt koska on töitä,mjääh.sh on sitä mieltä että mulla on alakuloa.just joo,kyllä tämä minusta ihan masista on ollut viimeiset 3kk:ta.tasaavalääkitys on hyvä.viime ajat olen kyllä nukkunut hyvin että josko tää olo tästä nyt alkais parantua.

eilen sain kuulla et ainoa syy miksi en saanut yhtä työpaikkaa niin oli se että olen niin työrajoitteinen.no kaikki muutkin työt on sen takia menneet sivusuun.pitäs varmaan vaihtaa alaa missä ollaan klo8-16 välillä töissä.opiskelu ei kiinnosta pätkääkään mut eipä vissiin paljoa vaihtoehtoja jää.

rakastan miestä todella paljon ja hän mua.ainoa asia mikä hiertää meidän väliä on aika ajoin tuleva puhumattomuus.vasta tässä joku aika sitten sain kakistettua ulos mitä olen miettinyt yksin peiton alla itkiessä.en kuitenkaan meinaa niitä pahoja ajatuksia toteuttaa.