epäilen,en luota.sinun sanasi ei vakuuta minua.miksi minä sain tällaisen taakan kannettavaksi?mitä tästä on hyötyä ja miten tämä minua opettaa?jokainen päivä on taistelua oman pään kans.tuntuu että olen pääni,ajatusten vanki.möröt kummittelee ja saa aikaan pahaa oloa.

toivon että psykiatri suosittelee mulle kognitiivista terapiaa ja kelakin sen hyväksyisi.sekin ois tuskallinen taival.taival missä revitään auki kaikki mikä on minusta tällaisen tehnyt.ois helppo sormella osoittaa ja syyttää isää kaikesta ja äitäkin mutta mitä se tässä vaiheessa enää hyövää.he tekivät valintansa silloin ja minusta tuli sen myötä mitä tuli,sairas.

taiteilu veitsen terällä jatkuu