viime ajat on menneet masennuksessa.miehen kans ei ole paljon kärhämää ollut.viikko sit pientä mut ei mitään mikä ois mun paattia keikauttanut.

pitäs käydä psykpolilla juttelemassa kerran viikossa mut tällä viikolla en päässyt koska on töitä,mjääh.sh on sitä mieltä että mulla on alakuloa.just joo,kyllä tämä minusta ihan masista on ollut viimeiset 3kk:ta.tasaavalääkitys on hyvä.viime ajat olen kyllä nukkunut hyvin että josko tää olo tästä nyt alkais parantua.

eilen sain kuulla et ainoa syy miksi en saanut yhtä työpaikkaa niin oli se että olen niin työrajoitteinen.no kaikki muutkin työt on sen takia menneet sivusuun.pitäs varmaan vaihtaa alaa missä ollaan klo8-16 välillä töissä.opiskelu ei kiinnosta pätkääkään mut eipä vissiin paljoa vaihtoehtoja jää.

rakastan miestä todella paljon ja hän mua.ainoa asia mikä hiertää meidän väliä on aika ajoin tuleva puhumattomuus.vasta tässä joku aika sitten sain kakistettua ulos mitä olen miettinyt yksin peiton alla itkiessä.en kuitenkaan meinaa niitä pahoja ajatuksia toteuttaa.